Olen jo pitkään miettinyt päiväkirjamaista blogia meidän maaseutupaikasta. Olemme noin 10v pitäneet tätä entisen maatilan pihaseutua meidän perheen kesäpaikkana. Tämä on mieheni lapsuudenkoti. Ihan mukavan matkan päästä meidän omasata kodistamme.
Nämä salavat istutimme pienestä taimesta myös 10v sitten, ovat kivasti kasvaneet, vaikka maa on kuivaa savimaata. Olen ottanut alaoksista uusia alkuja ämpäriin juurtumaan, saa sitten syksymmällä istuttaa etupihalle uusia puunalkuja.
Tämä kuva on verannalta ulko-oven vierestä, tässä on kiva välillä istuskella ja tehdä käsitöitäkin. Kukka amppelissa on ihan muovinen pelargonia, ei ole huolta kastelusta ja kukkii talvellakin yhtä mukavasti.
Keittiössä on puuhella ja leivinuuni, se oli aikanaan punaiseksi maalattu, mutta minä maalasin sen valkoisella, nyt on paljon parempi. Sutaria vaan tarvitaan nyt suksymmällä nuohoamaan, niin voimme lämmittää uunin. Verhot ompelin vähän näköesteeksikin, kun tavaraa tuppaa uunin päälle kasaantumaan. Vävy teki tuon metallisen kattilatelineen minulle se on oikein hyvä säilytyspaikka vanhoillekkin tavaroille.
Seinät olivat joskus turkoosit, mutta nekin saivat maalia pintaansa. Keittiö valostui aikalailla.
Ikkunat ovat koko talossa alkuperäiset -36 luvulta. Paikallinen puuseppä on ne aikoinaan tehnyt. Olemme niitä maalailleet ja kitanneet parempaan kuntoon.
Lisäilen tänne pikkuhiljaa kuvia vuosien varrelta.